Kurssiterkkuja Kuopiosta
Kalle ja Dilbert ovat palanneet viikon Kuopion leiriltä monta kokemusta rikkaampina ja takataskussa monta vinkkiä mitä treenata jatkossa. Päivät olivat olleet pitkiä ja rankkoja. Aamuherätys aikaisin ja koko päivä oltiin paahdettu iltamyöhään asti, jonka jälkeen oli edessä vielä koirien lenkitykset, joten yöunta jäi tosi vähän. Mutta kurssi oli ollut hyvä ja Kalle sanoi oppineensa monta asiaa, joita ei olisi näissä paikallisissa treeneissä oppinut. Dilbert oli joutunut odottelemaan aika pitkiä pätkiä peräkärryssä häkissä omien treenipätkien välillä, mihin Dilbert ei tietenkään ole tottunut, mutta maanantaina jälkeen oli sopeutunut kuitenkin tilanteeseen ihan ok. Viikkoon oli kuulunut niin rakennusetsintää kuin maasto- ja rauniohakua kaikenlaisia jipoilla, häiriöillä ja mausteilla.
…nyt Kalle sitten kumminkin aikoo alkaa treenaamaan myös jäljestystä Dilbertin kanssa. Toisaalta hyvä, koska mä en ehdi näköjään kuitenkaan sitä jälkeä niin paljoa kuin pitäisi – mulla on ihan tarpeeksi Wilman neljässä lajissa ja Dilbertin tokossa ja agilityssa varsinkin jos me vielä tehdään se yksi tanssikoreografiakin tulevan talven aikana. Ja Dilbertissä on älyttömästi kapasiteettia tohon pelastuskoirahommaan, joten se on vaan hyvä jos hanskaa haun lisäksi jäljenkin etsintätilanteessa. Vaikka pelastusjälki on vähän erilaista kuin FH-jälki, jota silmällä pitäen mä olen aloittanut, niin kumminkin Dilbertillä on jäljestyksen perusteetkin jollakin tavalla olemassa, joten Dilbertin ja Kallen ei tarvitse alkaa ihan alusta. En nyt tämän enempää tuosta Kallen ja Dilbertin leiristä viitsi alkaa kirjoittamaan, koska Kalle aikoo itse kirjoittaa viikosta jutun jonnekin, niin julkaisen sen sitten täällä, kun sellainen valmistuu.
Pari kuvaa kurssilta laitan tähän. Nauroin kuvilla, kun ne ovat koiraleirillä, eikä yhdessäkään kuvassa näy koiria, mutta kuulemma kun yksikin koira oli työskentelemässä, ei ehtinyt ajatellakaan valokuvaamista. Hyväksytäänkö syy?
Tässä näkyy auto, jolla kulkivat ryhmän kanssa metsässä koko viikona ja peräkärry, jossa oli 6:lle koiralle ilmastoitu päältä auki oleva koppi.
Tässä Kallen ryhmä. Kalle on kuin jättiläinen noiden pienikokoisten naisihmisten seurassa 
Kivat treeniasut
Paareille nosto – huomatkaa, tuossa kuvassa istuskelee periaatteessa kuollut koira. Tämä yksilö meni kielletylle alueelle, jossa oli leikisti vaarallisia aineita.
Tässä sama otus lähikuvassa, kun paareja kannetaan pois:

Hannen ja Wilman viikko
Mulla täällä kotona oli aika minuuttiaikataulutettu viikko. Käsittämätöntä kuinka tarkasti pitää viikko suunnitella kun on yksin vastuussa koko rumban pyörittämisesta. Huh! Ei täälläkään päässä jäänyt yöunille kuin se 6 tuntia koko viikolla. Wilman viikko oli täynnä pyöräilyä. Pitkät pyörälenkit innostavat Wilmaa selvästi. Otan alkulenkin aina rauhallisemmin, että lihakset lämpiävät, mutta Wilma yritti kiskoa täyteen vauhtiin heti kun pihasta käännyttiin pois. Se mulkoili mua ilmeellä joka ei voi tarkoittaa muuta kuin “Mitä IHMETTÄ sä hituroit, polje nyt kovempaa että mä saan juosta!” Pitäisi ottaa enemmän aikaa pyöräilyyn koirien kanssa erikseen, kun pyörälenkit ovat noin korkeassa kurssissa.
Tiistain treenit jouduin kuitenkin jättämään väliin, koska pojilla alkoi tiistaina partio ja jouduin heitä sinne kyytsäämään. Poikien ollessa partiossa pidin Wilmalle toko-treenit kotona. Ihan vaan alon liikkeitä edestakaisin omalla pihalla. Menin vähän aikaisemmin paikalle Wilman kanssa poikia pois hakiessani, joten Wilma pääsi partiolaisten rapsuteltavaksi. Wilmahan on heille vanha tuttu, koska Wilma on ollut yhdellä heidän retkellään mukana.
Keskiviikkona sain pojat mummolaan illaksi ja iltapalalle, joten oltiin tanssissa ja agilityssa. Tanssissa alkaisi olla aika koreografian tekoon. En ole vielä ilmoittautunut syksyn kisoihin – niihin osallistuminen riippuu vähän siitä ehdinkö suunnitella korografian vai ei. Wilma yllätti aglityssa aivan loistavalla radalla! Wau
Mä olin Wilmasta niin älyttömän ylpeä. Me sählätään usein radalla lähinnä mun omien töppien takia. Mä en ymmärrä miten ihmiset muistaa nuo radat. Mutta tällä kerralla kaikki meni nappiin nin ohjauksessa kuin koiran toiminnassakin.
Torstaina tein Wilmalle verijäljen tuohon lähimetsään heti töiden jälkeen. Ajettiin se vasta puoliltaöin iltalenkin päätteeksi, joten saatiin jonkinlainen vanhenemisaika, vaikka jälki ei ehtinytkään vanhentua täyttä aikaa yön yli. En tiedä johtuiko lyhyemmästä vanhenemisajasta, mutta Wilma ajoi jäljen hyvin ja motivoituneesti. Tai sitten syy on poron veri, jota nykyään käytetään. Jos se haisee jännittävämmälle kuin lehmän veri.
Perjantaina melko pian töistä tultuani Ilona tuli meille hoitoon viikonlopuksi, joten Wilma sai seuraa ja olikin siitä äärimmäisen iloinen. Dilbert ja Kalle kotiutuivat vasta yhdeksän jälkeen illalla. Nyt siis olemme viettäneet laumaelämää kolmen koiran kanssa Ilona tullaan hakemaan tänä.iltana ja sen jälkeen ollaan normaalissa päiväjärjestyksessä.
Tänään olen tottistellut kaikkien kolmen koiran kanssa hieman pihalla – myös hoitokoira Ilonan kanssa. Ilona olisi niin välkky ja nopeaoppinen, kun joku vaan treenaisi sen kanssa.