Ihanaa, kun Dilbert on raunioilla, niin minä pystyin keskittymään enemmän Wilmaan illan aikana. Ensin harjasin Wilmaa pitkään ja hartaasti ja sen jälkeen leikin Wilman kanssa aivan pikkuhetkiä erilaisilla leluilla ja tarkkailin mistä lelusta tai leikistä Wilma innostuu eniten:
1. Ehdottomasti Wilma heittäytyi parhaiten mukaan koiramaiseen riehumisleikkiin, jossa minä käyttäydyin kuin koira 
Wilma syöksyi ihanasti kimppuuni eri suunnilta ihan suin päin ja lopulta pussasi kasvoni märäksi. Dilbertmäistä ärinää en toki saanut houkuteltua esiin vietin noustessa, mutta aina unohdan, että Wilma ei ole rottweiler valepuvussa. Sen sijaan missä Dilbert murisee, niin Wilma on taipuvainen haukkumaan ja tässäkin leikissä sain upeat haukkumiset – myös viimeisenä leikkinä, eli into ei ollut eri leikkejä kokeillessa suinkaan vähentynyt. Tässä leikissä saa tosin hiukan varoa hampaita, joten siinä mielessä ei niin hyvä leikki. Wilman hampaat ovat toisaalta kuin hyttysen hypähdys kädellä verrattunat Dilbertin purukalustoon ja näykkyvoimaan.
2. Repimisleikki Zoojatarista ostetun aidon kaninkarvan kanssa oli myös aivan huippu. Siinä Wilma jo repi ihan kunnolla ja taistelikin ja murisi – tosin sangen tyttömäisesti 
Annoin Wilman voittaa karvan välillä itselleen leikkihalujen nostamiseksi. Kun irrotin otteeni, Wilma pakeni karvan kanssa.
3. Winkulelun perässä juoksi ihan perusiloisesti häntä heiluen ja tökki sitä kuonollaan, mutta ei mitenkään seonnut ilosta.
4. Heitetyn tennispallon perään juoksi ja otti suuhun, mutta ei osannut palauttaa ja pudotti pian suustaan. Toisella kerralla meni maahan pureskelemaan sitä. Suoraan ylhäälta alaspäin pomppimaan heitetyn pallon perässä singahteli iloisemmin kuin poispäin heitetyn pallon perään. Narupallo vaikutti paremmalta kuin pelkkä tennispallo siksi että siinä oli naru, josta voi repiä.
5. Pitkällä solmunarulla repiminen oli hirmu h-a-u-s-k-a-a. Tämä tyttö ymmärtää repimisestä Siitäkin tuli murinaa.
6. Dilbertin lempisorsa ei sen sijaan herättänyt juuri minkäänpaisia tunteita. Hyvä että viitsi nuuhkaista, vaikka kuinka yritin.
Jatketaan näitä leikkiharjoituksia tyttöjen kesken vaikka huomenillalla, kun Dilbertillä on hakuryhmä. Wilman kanssa on ihanaa leikkiä, kun se ei ole itsellekään fyysisesti niin suuri ponnistus, kuin Dilbertin kanssa leikkiminen.
Liikkeiden opettamisen suhteen mietin miten olisi viisasta edetä. Kun olen kokeillut houkutella namun avulla esim. sivulle oikealle paikalle tiiviisti oikeaan asentoon etukautta ja myös maahan (suoraan seisomasta), niin Wilma usein namukäden itsestään poispäin pysähtyy ja istuu ja ottaa kauniin katsekontaktin. Musta tuntuu siltä, että Wilma kokee tilanteen niin, että jos hän kurottaa namun perään ja namu menee edeltä, saadakseen sen hänen tulee ottaa katsekontakti ja odottaa, niin kuin ruokakupin ääressä. … ehkä mun täytyy odottaa sitä kurssin alkua ja kysellä neuvoja koirakoulusta. Tai voihan olla, että Wilma reagoisi jopa paremmin operanttiin koulutusmetodiin, mutta silti mietin kuinka saan Wilman ylipäätäämenemään oikeaan asentoon oikealla tavalla ellei sitä saa houkuteltua tekemään oikeaa liikerataa namun perässä, että pääsen palkaamaan. Kupissa olevan ruuan syö kyllä viimeisenpäälle hotkien ja hyvällä ruokahalulla niin kuin ei olisi ruokaa koskaan nähnytkään eli uskon kyllä että Wilma motivoituu namupalkasta, mutta ajattelee ehkä, että häneltä odotetaan jotakin muuta kuin sillä hetkellä odotetaan. Ja kyllähän Wilma tekee halukkaasti ne muutamat asiat, mitä osaa (esim. istumaanmeno), jos luvassa on namupalapalkka, mutta tuo namulla houkutteleminen/vedättäminen ei oikein tunnu sujuvan.
Wilman agility tulee lauantaille Dilbertin toko-treenien jälkeen klo 19 ja arkitottis/toko sunnuntaille ennen Dilbertin agilitya klo 17. Ihanaa, kuinka sopivaksi aikataulu sattuikin muotoutumaan. Arkitottis/toko alkaa ensi sunnuntaina. Agilityn alkamisajankohdasta ei ole vielä tarkkaa tietoa, mutta sekin on lähiviikkoina. Odotan tosi innolla, että päästään Wilman kanssa tositoimiin, mutta samalla nämä muutamat viikot tässä alussa ihan “vain kotikoirana” ovat tärkeitä laumautumisen, Wilmaan tutustumisen ja suhteen rakentamisen kannalta. Esimerkiksi nämä leikkihetket Wilman kanssa ovat ihania ja niin tärkeitä hyvän suhteen luomisen kannalta. Itse asiassa voi olla, että olisi kannattanut olla ihan kotosalla vielä muutama viikko pidempään, mutta kun nämä ovat koko vuoden kurssit, niin nyt niitä ei kannata missata.
PS. Iltalenkillä Dilbertin kanssa Wilma sekosi totaalisesti pitkässä heinässä pellolla. Se pomppi kuin rottia pyydystävä kissa heinän seassa aivan hullun hauskasti ja singahteli ei vain eteen ja taakse vaan myös ylös ja alas. Sillä oli hillittömän hauskaa. Päästin omassa kotipihassa kaverit irti ja vauhtia oli melkein pelottavan paljon. Sisällä leikit ovat onneksi vähän hillitympiä.
