Dilbert ja Kalle lähtivät taas pelastuskoirahommiin (maastohakua), joten minä pääsin yksin Wilman kanssa pyöräilemään. En tiedä onko Wilma juossut aikaisemmin polkupyörän vieressä, mutta se toimi upeasti siinä hommassa. Yhden ainoan kerran Wilma yritti kaartaa suoraaan eteeni ja vetää vastaantulevan juoksijan luokse liikkuvan polkupyörän editse. Siinä meinasi käydä köpelösti, mutta tämän jälkeen osaan olla enemmän varuillaan. Hyvä että tämä toimi niin hyvin, lukuunottamatta tuota yhtä välikohtausta, koska agilityn lämmittelyissä on hyvä, jos pyöräily onnistuu koiran kanssa. Wilma juoksi koko matkan erittäin kaunista tasaista ravia polkupyörän vieressä Zoojatariin ja takaisin. Meidän piti mennä sinne sisälle tekemään yksi rauhoittumisharjoitus, mutta Wilma oli niin likainen, kun päästiin sinne, etten kehdannut mennä sen kanssa sisälle – varsinkin, kun olisin samalla katsonut Wilmalle samanlaista talvitakkia kun Dlberillä on. Pyöräiltiin /juostiin siis takaisin. Wilma ei ollut yhtään hengästynyt reissun jälkeen, eikä tarvinnut minkäänlaista toipumisaikaa, vaan oli heti täynnä virtaa. Wilma pysyi ravissa paljon nopeampaan vauhtiin asti Dilberttiin verrattuna, joka vaihtaa laukkaan hyvin nopeasti. Wilman ravi näytti upean kevyeltä ja se nautti juoksemisesta ihan selvästi. Wilma juoksisi varmasti 20 km eikä tekisi edes tiukkaa. Tuon reissun jälkeen koko koira oli taas pestävä, koska ulkona satoi tihkusadetta ja asfaltista räiskyvä vesi muutti sen vaaleamman puolen Wilmasta tumman harmaaksi 
Pesujen jälkeen harjoiteltiin vähän sivulletuloja ja naksuttimen ääneen ehdollistumista. Naksuttimen äänen Wilma yhdistää jo namuun aivan selkeästi, mutta jatketaan vielä tätä vaihetta kumminkin varmuuden vuoksi. Sivulletulot namun perässä houkuttelemalla menivät vähän ripeämmin kuin eilen. Wilma ottaa myös katsekontaktin, kun olen ohjannut istumaan. En ole vielä ottanut sivu-sanaa mukaan, mutta se tulee aikanaan. Tehdään nyt ensin tästä liikeradasta sujuva.
Leikittiin taas solmunarulla (IHANAT murinat), sukalla, jäniksenkarvalla, vinkulelulla (lähinnä Wilma juoksi lelun perään, jos heitin ja hetken vinkutti suussa, mutta jäi sitten odottamaan, mitä minä teen seuraavaks)i. Samun kanssa innostui itse asiassa enemmän vinkulelusta, kuin minun kanssani, mutta Samu on niin hölmö 
Samu pomppii ja loikkii ja reuhoo ja hyppii tasajalkaa ja ääntelee tavalla, jota aikuinen EI tee julkisilla paikoilla 
ja Wilma riemastuu siitä joka kertaa ihan mielettömästi. Winkukin oli paljon kivempi siinä reuhomisen keskellä. Tänään tykkäsi Dilbertin lempisorsastakin, josta viikko sitten ei jaksanut innostua. Hyvä ilta leikkien suhteen. Lopuksi Wilma tosin hermostui sorsaan, kun Wilma ei saanut siitä tarpeeksi hyvää ääntä. Wilma kokeili pureskella sitä ja aina välillä minä tai Samu tehtiin ääni sillä, sitten kokeili Wilma, eikä osannut purra tarpeeksi lujaa. Lopulta se alkoi haukkumaan ankalle ja läähättämään. Ressu Solmunaru oli tämän illan suosikki.
Wilma sai 3 tuntia laatuaikaa ja aktiviteettia vain hänelle ja sen jälkeen tehtiin yksi rauhoittumisharjoitus Rauhoittui hyvin ja väsähti. Oli niin aktiivinen ilta. Sitten herättyään vielä yksi naksuttelusessio.
