Ekaa kertaa kesän jälkeen hyvä tokovire :-)

Brrr, voi että eilen illalla oli kylmä! Lähdin treeneihin ilman takkia ja meinasin paleltua. Samalla huomasin, että ensimmäistä kertaa kesän jälkeen Dilbertin tokovire oli sellainen kuin pitääkin. Kaikki liikkeet tehtiin innokkaasti – perusasentoihin lennettiin. Jee Kyllä se vaan niin on, että Dilbert tarvitsee kesätauon tokossa ettei ehdollistu väärään viretilaan. On käsittämätöntä, että tehokkaan ja hyvävireisen treenin lämpötilaraja näyttää olevan niinkin alkahinen kuin 15 astetta. Tänäkään kesänä en ole paljoa uskaltanut treenata kun olen tiennyt ettei Dilbertin vire ole mitenkään parhaimmillaan kesälämpötiloissa. Eilen kun elohopea laski tarpeeksi alas ensimmäistä kertaa oikeastaan, niin Dilbert oli tosi innokas. Illan aihe oli kaukot – tein itsenäisesti luoksetuloja stoppien kanssa ja hiukan seuraamista. Kaukoissa Dilbert tuntee käskysanat ja reagoi niihin hyvin, mutta edistää hiukan. Dilbertin ongelmahan on että seisaaltaan mennessän istumaan pitää etujalat paikoillaan ja siirtää peppua, kun pitäisi olla päinvastoin, että takajalat pysyvät paikoillaan ja siirtää etujalkoja taaksepäin istahtaessaan. Nyt yritän muuttaa tuota istumaanmenotapaa ja palasin harjoittelemaan oikeaa istuutumistapaa ihan läheltä ja uudella käskysanalla. Luoksetulon stopit oli mlko ok eilen. Käsimerkistä pysähtyy ihan kivasti, mutta jos on kova vauhti päällä, niin jälkimäinen maahanmenostoppi voisi ola napakampi. Jos saan vauhtia vähän pudotettua, niin maahanmenovauhti riittää. Seuraaminen oli eilen loistavaa. Askelsiirtymätkin oli ok – niissä on vähän epäpuhtautta ja Dilbert hakee hiukan pepun paikkaa.Muut toivoo tietty lämmintä syksyä, mutta mä toivon viileää, että päästään treneaamaan kunnolla.

Wilma oli hetken tokotreeneissä (n. 20 min.) Dilbertin tunnin lopulla. Ihan vaan seuraamista häiriön alla. Aluksi taas vähän haahuili, ikä pystynyt keskittymään, katseli ihmisiä ja koiria, jne. Mutta innostui sitten ja sain ihan ok kontaktin. Tehtiin perusasentoja, pieniä seuraamispätkiä eri nopeuksilla ja käännöksillä.

Tokon jälkeen oli vielä Wilman näyttelytreenit. Wilmalla on kauniit liikkeet kunhan mä juoksen tarpeeksi lujaa, että Wilma saa juoksusta näyttävää. Kävelyvauhdissa alkaa helposti peitsaamaan. Treenattiin myös seisottamista/asettelua. Nyt Wilma ei enää istahda kun kosken sen häntään ja jalat saa asetella aika hyvin. Etutassujen kanssa on ollut vähän hankalempaa. Wilma ei oikein tykkää että niihin kosketaan ja korjaa itse asentoa sen jälkeen kun ole asetellut ne, mutta eilen kuulin, että otan väärästä paikkaa tassua kiinni. Ranteesta, josta koirat kutiavat tosi paljon. Koirat etujalkoja täytyy siirtää ylempää olkavarresta. Tämä auttoi ja nyt sain asetella etutassutkin, eikä Wilma enää yrittänyt siirtää niitä asettelun jälkeen. Ainoa asia, jota täytyy vielä treenata paljon on tuomarikäsittely. Kun joku lähestyy seisomaan aseteltua Wilmaa ja tulee hiplaamaan, Wilma riemastuu siitä tosi paljon ja haluaa kiehnaamaan lähestyjää vasten – kiepsahtaisi selälleenkin kerjäämään rapsutuksia, jos pääsisi. Joku viikko sitten treeneissä homma sujui jo ihan ok ja Wilma seisoi ihan paikoillaan, mutta hän sai ensin tervehtiä ja asettelin hänet sitten uudelleen. Nyt pitäisi päästä siihen vaiheeseen että pitää pysyä paikallaan vaikka ei ole saanutkaan tervehtiä.