Itsenäisyyspäivä ja ensilumi. Eilen illalla Dilbert, Simo ja Kalle lähtivät Varsinais-Suomen Pelastuskoirien järjestämään valtakunnalliseen itsenäisuuspäivän vastaanottoon, joka kesti koko yön aamukuuteen saakka. Tapahtuma järjestettiin Kakolassa, entisessä vankilassa, mikä tarjosi pelastuskoirille vaihtelevan ja haasteellisen toimintaympäristön. Hienoa, että Dilbert pääsi pitkästä aikaa pelastuskoirahommiin ja hyvinhän se jalka oli siellä kestänyt. Varmuuden vuoksi troppasin hänet Rimadylillä etukäteen. Hyvin myös muistuivat taidot mieleen pojalla vaikka nyt tulee kuluneeksi 2 vuotta siitä, kun Dilbert on jäänyt sairaslomalle alalta. Harmi, ettei Dilbertin terveys salli tätä hommaa enää. Dilbert on jo ihan innoissaan jo siitä kun näkee työliivinsä otettavan esille. Tapahtumasta on uutisoinut useampi taho. Turun sanomien artikkeli löytyy täältä otsikolla “Haukku pelasti Kakolan sokkeloissa”. Aiheeseen ja lehtijuttuun liittyvä video on katsottavissa kuvasta klikkaamalla:
Myös YLE uutisoi yöllistä harjoitusta nettisivuillaan täällä. Kalle saa huutia siitä ettei ottanut Dilbertistä ollenkaan kuvia Kakolassa!
Ennen kuin vein Dilbertin Kakolaan käytiin Dilbertin ja Trillianin kanssa lenkillä ja tavattiin melkein naapuriin muuttanut 10-viikkoinen Morris-nöffi. Maailman rauhallisin karhunpentu! Trillian taisi myös luulla karhuksi. Kesti ainakin kokonaista 5 minuuttia ennen kuin Trillian uskaltautui leikkimään otuksen kanssa, joka oli vähintäänkin 12 kertaa karvaisempi kuin hän itse. Seisoskeltiin siinä sitten niin kauan että Trillian selvitti itselleen Morriksen olevan koira. Omistaja vaikutti mukavalta ja puhuttiin leikki- ja lenkkitreffeistä tulevaisuudessa. On se kummaa kun kehenkään ei tutustu kun ei ole koiraa ja heti kun jonnekin tulee koira, niin voi tutustua.
Wilma lähti mukaan viemään Dilberttiä Kakolaan ja paluumatkalla käytiin Wilman kanssa katsastamassa kävelykadun jouluvalot ja nuuskuttamassa jokiranta.
Matkalla kotiin sitä alkoi tulla! Ensin rakeita, sitten vähitellen se muuttui lumeksi. Otin tytöt ulos ihailemaan isoja taivaalta leijailevia lumihiutaleita. Trillian oli ihan hulluna uuteen valkoiseen lumeen ja kiepsahteli ja säntäili märkien kuonolle takertuvien pumpulipallojen kanssa. Pihakuusessa loistavat jouluvalotkin kiinnostivat sen verran, että täytyi ikuistaa. Sain kuin sainkin kaikki tytöt poseeraamaan kuusen edessä. Tuli otettua tämän vuoden ensimmäiset “joulukuvat”.
Tämä lumi oli myös Sennin ensimmäinen meillä ollessaan. Kun Senni tuli meille keväällä, lumi oli jo sulanut. Sen verran pikkuiselle puujakkaralle satanut lumi tuntui häiritsevän, että Senni ei ollutkaan ihan helppo saada istumaan alas poseeraamaan valokuvaa varten. Muuten lumesta ei ollut harmia. Kuvauksian jälkeen tehtiin kaikkien tyttöjen kanssa vielä lenkki naapurustossa ja Senni oli lumella ihan luonteva.
Tämä kuva Trillianista joulukuusen edessä on oma suosikkini. “Mitäs tuolla tapahtuu?”
Tyttöjen iltalenkin jälkeen treenattiin kaikkien tyttöjen kanssa vuorotellen tokon alokasluokan hyppyä yhdellä laudalla. Wilma osaa kokonaan, mutta Senni ja Trillian vasta harjoittelevat. Trillianilla on ihan hilkulla hyppääkö käskystä itsenäisesti toiselle puolelle. Senni pitää vielä houkutella hyppäämään namun perässä.
Kalle, Simo ja Dilbert saapuivat aamulla klo 6.30 kotiin intoa puhkuen. Kaikesta päätellen oli hyvä yö ollut. Miehet ovat nukkuneet tänään koko päivän.
Sennillä on nousemassa valeraskaus. Näkyy jo turvonneissa nisissä, lisääntyvässä kireydessä ja ruokahalussa. Niitä “joulupentuja” tässä odotellessa… Mitähän vinkuleluja Senni adoptoi tällä kerralla. Sennillä on myös aloitettu nyt perjantaina allergian siedätyshoito. Ensimmäisten kahden annoksen laittamista Senni ei ole edes huomannut eikä niistä kyllä sen puoleen mitään reaktioitakaan ole tullut. Toivotaan että jatkuu yhtä hyvin. Joka tapauksessa jos tämä nyt menee suunnitellusti, niin ensi kesän pitäisi olla helpompi.
