Voihan Wilma…
14 Jou 2011 Jätä kommentti
Kategoria(t): Uncategorized
Tuulosten aamu 7.12. – kello on on 8.30. Äiti Hanne on lähdössä töihin ovella ja huutelee heipat koirille, isä Kalle on jo Salossa ja lapset Simo ja Samu koulussa. Käsi jo oven kahvalla Hanne havahtuu ulvahdukseen olohuoneesta ja palaa tarkistamaan tilanteen. Kaikki ok muilla, mutta Wilma vaappuu vinossa vaivalloisesti kuistia kohti vapisten, täristen, huulian nuoleskellen, kuolaten, läähättäen ja selvästi kivuliaana. Wilma roikottaa päätä maassa, nenä viistää lattiaa, oikeasti. Ajoittain se menee ihan ruttuun, kun Wilma tukeutuu nenällään lattiaan. Wilma ei ole ikinä ollut tuollainen. Huoli iskee. Nopeassa tilannekatsauksessa käy ilmi, että päätä ei saa nostaa, muuten tulee ulvahdus. Mihinkään ei oikein saa koskea, muuten tulee ulvahdus. Asennon vaihdokset, liikkeellelähdöt, kosketukset ovat kaikki lähes mahdottomia. Tuska on valtava, pupillit suurentuneet, Wilma takertuu: “Älä lähde, älä jätä yksin, älä mene.” Tämä on käsittämätöntä, kun Wilma oli eilen illalla ja tänä aamuna täysin normaali lenkillä ja söi lenkin jälkeen vain puolta tuntia aikaisemmin aamiaista hyvällä ruokahalulla. Mitä tapahtui klo 8 ja klo 8.30 välillä?
Seuraavaksi panikoi Hanne. Töissä tosi tärkeä päivä töissä, piispankokouksen valmistelukokous, jossa olisi pitänyt olla, eikä esimiestä saa kiinni. Kalle on jo Salossa, pojat koulussa. Heistä ei nyt muutenkaan olisi paljoa apua tässä tilanteessa. eläinlääkäriasema ei sulje oireiden perusteella pois myöskään myrkytystä ja suosittelee, ettei koiraa jätetä nyt ainakaan ihan yksin. Myrkytystapauksia on lähistöllä ollut 5 kappaletta lähiaikaikoina, ovat huhut kertoneet. Hätäisiä viestejä lähtee työkavereille – ja sille esimiehelle. Toivottavasti ymmärtää. Kaikki, joilla ei ole koiraa, eivät ymmärrä. Wilman yksin jättäminen tuossa tilassa olisi ollut heitteillejättö. Tässä ei ollut vaihtoehtoja. Anteeksi vain, piispan asessorit, mutta Wilma menee teidän edellenne!
Matkalla Wilma ei salli yli 30 km tunnissa nopeutta valittamatta. Perillä lääkärillä Wilma hyperventiloi ja tärisee. Pahimmat kivut löytyvät niskannalueelta. Onneksi verikokeissa valkosolut eivät ole koholla, mikä sulkeen pois aivokalvontulehduksen. Jäljelle jää hermopinne ja voimakas hermokipu, joko lihaskrampin tai välilevypullistuman aiheuttama. Wilma saa opiaatteja lihakseen ja Tramalia ja Sirdaludia kotiin. Lääkärin omalla koiralla Sirdalud oli alkanut vaikuttamaan tunnissa, joten olin toiveikas. Ei, Wilma oli kovin kipeä vielä myöhään illalla, joten hän saa molempia lääkkeitä lisää. Aamulla päänkääntelyt saivat aikaa vingahduksia, joten lisää lääkkeitä ja lääkäri saa puhelun ja suosittelee seuraavaksi aamuksi magneettiröntgeniä Helsinkiin. Iltapäiväksi sovitaan röntgen Raisioon. Nyt myös Neurantin-lääkettä hermosärkyyn sekä Rimadyliä. Äippä lähtee muutamaski tunniksi töihin ja kun palaa iltapäivällä hakemaan wilmaa röntgeniin, vastassa on iloisesti häntää heiluttava Wilma. Huhu huu…
Painajaisen akuuttivaihe ohi. Kiitollinen.
