Ulkoleikkejä taas….

Ihana Dilbert!

Tämä on ehkä sympaattisin kuva, mitä Dilbertistä on koskaan otettu – pipo päässä lumisen peltolenkin jälkeen mummolan olkkarissa. Ihana Dilbert!

 

Terveisiä maalta!

Tuuloksen lauma käväisi talvilomalla kääntymässä Pohjanmaalla, mistä nämä lumiset kuvaterveiset. Täällä kotona lumi on jo likaista ja sulamassa. Lämpötilat ovat olleet jo viikon verran päivisin plussan puolella ja pakkasta on ollut vain öisin. Mummolassa saimme kuitenkin vielä hetken nauttia kunnon aurinkoisista pakkaslumipäivistä. Lunta oli pellolla niin paljon että varsinkin pikku-Sennin oli vaikeaa kävellä ja neiti pääsikin syliin tuon tuosta. Selvisimme kuitenkin perinteisestä peltolenkistä kunnialla. Silti vaikka lumilenkitkin ovat kivoja, odotamme jo niin kovin kevättä. Kevät, tule pian!

 

 

 

 

Senni saunoo kissojen kanssa

Marvinin kotiutuminen on edennyt niin hyvin, että nyt istutaan jo Senninkin kanssa saunan lauteille. Cool

Päiväpromenaadi

Muutama kuva Trillianin ja Dilbertin päiväkävelyltä, jonka aikana pistäydyimme tyhjässä koirapuistossa nuuskuttamassa. Wilma ja Senni ulkoilivat samaan aikaan Simon ja Samun kanssa jossakin muualla.

Loput kuvat saa isommiksi niitä klikkaamalla:

Doboilua ja vesiterapiaa

Dilbertin vesiterapian lomassa olimme Trillianin kanssa Nina-fyssärin luona opiskelemassa Dobo-pallon kanssa treenaamista. Pallotreeni parantaa varmasti koordinaatiota, mistä on ihan pelkkää hyötyä. Huisin hauskaa. Meidän koirat haluavat oman Dobon!

Lopuksi Trilliankin pääsi kokeilemaan vesikävelyä. Allasaikaa kokonaista 10 minuuttia ja vesi oli aika ällöttävää!Enmmän kuin epäluuloinen…

Kuka lohduttaisi Nyytiä?

Wilma on aina ollut kovin herkkä ja reagoi ympärillä vallitsevaan mielentilaan. Wilma elää täydellisesti sopusoinnussa ikiaikaisen neuvon kanssa: “Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa” (löytyy muuten Raamatusta…). Keskiviikkoaamuna perheemme 15-vuotias kissavanhus Valtteri nukkui pois. Suru oli ja on suuri ja niin oli Wilmankin suru totisesti – miksi kaikki ympärillä itkevät? Eihän tuollaista pieni koira voi ymmärtää saati sitten kestää. Päivän polttava kysymys oli kovin muumihenkinen: “Kuka lohduttaisi Nyytiä (Wilmaa)?” Wilma oli koko päivän masentunut ja urheasti vahti itkuunsa nukahtaneen Samun unta tuntikausia.

Koiralauma menetti johtajakissansa. Mitä tästä nyt tulee?

Tässä yhteydessä lienee paikallaa tehdä kamala protokollavirhe ja julkaista kissan kuva koirablogissa.  Hyvää matkaa kunnioitettu ja rakas Valtteri. T: Dilbert, Wilma, Senni ja Trillian

Valtterin In memoriam-kirjoitus ilmestyy aikanaan Kissakoplan blogiin.

Trillian loves Marvin…

Joulun aikoihin laumamme kasvoi uudella perheenjäsenellä, kun koditon kulkukissa “Marvin” muutti osaksi laumaamme.

Trillian rakastaa kissoja….

Trillian ensimmäistä kertaa paimentamassa nautoja

Tätä päivää oli odotettu kaan ja hartaasti – pienen karjiksen ensimmäinen kerta paimentamassa nautoja. Päivä järjestettiin tutun paimennusopettajan toimesta Kemiön saarella Brusabyn tilalla. Kaikki meni hyvin – Trillian oli jopa vähän liian innokkaasti hampaineen vasikoiden kintereitä näykkimässä, joten aivan ensimmäiseksi tytölle piti opettaa että kintereille näykkiminen ei ole missään muodossa sallittua. Takuulla ei jää viimeiseksi nautapaimennuskokeiluksi. Päivä oli tosi hauska ja voisimme uusia sen milloin vaan. Toinen paimennus tehtiin kahdelle härälle, joita kohtaan Trillianilla oli hieman kunnioitustakin, mutta silti sain olla tarkkana, ettei Trillian pääse metriä lähemmäksi härän sorkkien taakse.

Kuvat saa klikattua suuremmiksi:

Lumileikkejä pakkasessa