Seuraavaksi panikoi Hanne. Töissä tosi tärkeä päivä töissä, piispankokouksen valmistelukokous, jossa olisi pitänyt olla, eikä esimiestä saa kiinni. Kalle on jo Salossa, pojat koulussa. Heistä ei nyt muutenkaan olisi paljoa apua tässä tilanteessa. eläinlääkäriasema ei sulje oireiden perusteella pois myöskään myrkytystä ja suosittelee, ettei koiraa jätetä nyt ainakaan ihan yksin. Myrkytystapauksia on lähistöllä ollut 5 kappaletta lähiaikaikoina, ovat huhut kertoneet. Hätäisiä viestejä lähtee työkavereille – ja sille esimiehelle. Toivottavasti ymmärtää. Kaikki, joilla ei ole koiraa, eivät ymmärrä. Wilman yksin jättäminen tuossa tilassa olisi ollut heitteillejättö. Tässä ei ollut vaihtoehtoja. Anteeksi vain, piispan asessorit, mutta Wilma menee teidän edellenne!

Matkalla Wilma ei salli yli 30 km tunnissa nopeutta valittamatta. Perillä lääkärillä Wilma hyperventiloi ja tärisee. Pahimmat kivut löytyvät niskannalueelta. Onneksi verikokeissa valkosolut eivät ole koholla, mikä sulkeen pois aivokalvontulehduksen. Jäljelle jää hermopinne ja voimakas hermokipu, joko lihaskrampin tai välilevypullistuman aiheuttama. Wilma saa opiaatteja lihakseen ja Tramalia ja Sirdaludia kotiin. Lääkärin omalla koiralla Sirdalud oli alkanut vaikuttamaan tunnissa, joten olin toiveikas. Ei, Wilma oli kovin kipeä vielä myöhään illalla, joten hän saa molempia lääkkeitä lisää. Aamulla päänkääntelyt saivat aikaa vingahduksia, joten lisää lääkkeitä ja lääkäri saa puhelun ja suosittelee seuraavaksi aamuksi magneettiröntgeniä Helsinkiin. Iltapäiväksi sovitaan röntgen Raisioon. Nyt myös Neurantin-lääkettä hermosärkyyn sekä Rimadyliä. Äippä lähtee muutamaski tunniksi töihin ja kun palaa iltapäivällä hakemaan wilmaa röntgeniin, vastassa on iloisesti häntää heiluttava Wilma. Huhu huu…

Painajaisen akuuttivaihe ohi. Kiitollinen.

Myös YLE uutisoi yöllistä harjoitusta nettisivuillaan täällä. Kalle saa huutia siitä ettei ottanut Dilbertistä ollenkaan kuvia Kakolassa!

Ennen kuin vein Dilbertin Kakolaan käytiin Dilbertin ja Trillianin kanssa lenkillä ja tavattiin melkein naapuriin muuttanut 10-viikkoinen Morris-nöffi. Maailman rauhallisin karhunpentu! Trillian taisi myös luulla karhuksi. Kesti ainakin kokonaista 5 minuuttia ennen kuin Trillian uskaltautui leikkimään otuksen kanssa, joka oli vähintäänkin 12 kertaa karvaisempi kuin hän itse. Seisoskeltiin siinä sitten niin kauan että Trillian selvitti itselleen Morriksen olevan koira. Omistaja vaikutti mukavalta ja puhuttiin leikki- ja lenkkitreffeistä tulevaisuudessa. On se kummaa kun kehenkään ei tutustu kun ei ole koiraa ja heti kun jonnekin tulee koira, niin voi tutustua.

Wilma lähti mukaan viemään Dilberttiä Kakolaan ja paluumatkalla käytiin Wilman kanssa katsastamassa kävelykadun jouluvalot ja nuuskuttamassa jokiranta.

Matkalla kotiin sitä alkoi tulla! Ensin rakeita, sitten vähitellen se muuttui lumeksi. Otin tytöt ulos ihailemaan isoja taivaalta leijailevia lumihiutaleita. Trillian oli ihan hulluna uuteen valkoiseen lumeen ja kiepsahteli ja säntäili märkien kuonolle takertuvien pumpulipallojen kanssa. Pihakuusessa loistavat jouluvalotkin kiinnostivat sen verran, että täytyi ikuistaa. Sain kuin sainkin kaikki tytöt poseeraamaan kuusen edessä. Tuli otettua tämän vuoden ensimmäiset “joulukuvat”.

Tämä lumi oli myös Sennin ensimmäinen meillä ollessaan. Kun Senni tuli meille keväällä, lumi oli jo sulanut. Sen verran pikkuiselle puujakkaralle satanut lumi tuntui häiritsevän, että Senni ei ollutkaan ihan helppo saada istumaan alas poseeraamaan valokuvaa varten. Muuten lumesta ei ollut harmia. Kuvauksian jälkeen tehtiin kaikkien tyttöjen kanssa vielä lenkki naapurustossa ja Senni oli lumella ihan luonteva.

Tämä kuva Trillianista joulukuusen edessä on oma suosikkini. “Mitäs tuolla tapahtuu?”

Tyttöjen iltalenkin jälkeen treenattiin kaikkien tyttöjen kanssa vuorotellen tokon alokasluokan hyppyä yhdellä laudalla. Wilma osaa kokonaan, mutta Senni ja Trillian vasta harjoittelevat. Trillianilla on ihan hilkulla hyppääkö käskystä itsenäisesti toiselle puolelle. Senni pitää vielä houkutella hyppäämään namun perässä.

Kalle, Simo ja Dilbert saapuivat aamulla klo 6.30 kotiin intoa puhkuen. Kaikesta päätellen oli hyvä yö ollut. Miehet ovat nukkuneet tänään koko päivän.

Sennillä on nousemassa valeraskaus. Näkyy jo turvonneissa nisissä, lisääntyvässä kireydessä ja ruokahalussa. Niitä “joulupentuja” tässä odotellessa… Mitähän vinkuleluja Senni adoptoi tällä kerralla. Sennillä on myös aloitettu nyt perjantaina allergian siedätyshoito. Ensimmäisten kahden annoksen laittamista Senni ei ole edes huomannut eikä niistä kyllä sen puoleen mitään reaktioitakaan ole tullut. Toivotaan että jatkuu yhtä hyvin. Joka tapauksessa jos tämä nyt menee suunnitellusti, niin ensi kesän pitäisi olla helpompi.

Nämä ja 50 muuta kuvaa Trillianin ja Ellin tämän aamuisesta leikkihetkestä ovat nähtävillä  Trillianin Picasa-albumissa ja alla olevassa kuvagalleriassa – pikkukuvat saa klikkaamalla isommiksi.

Sennin juoksu on nyt loppunut jo pari viikkoa sitten – onneksi. Tärppipäivinä oli vähän kiihkeää tämän nuoren parin välillä, niin Senni ja Dilbert olivat kovin rakastuneita. Nyt odotellaan vaan sitten sitä valeraskautta ja “joulupentuja”. Arkitottelevaisuus on loppunut. Nyt pitäisi keksiä jotakin muuta tilalle. Olen alustavasti kysellyt kääpiökoirayhdistyksen treeneistä oliskohan niissä mitään meille sopivaa. Ehkä käymme Sennin kanssa tsekkaamassa sen paikan. Kotona tehdään aina joskus temppuja, mutta täytyy päästä ihmistenkin ilmoille.

Sennin siedätyshoito huonepölyjä, varastopunkkeja ja heiniä vastaan aloitetaan tulevana perjantaina.

Wilmalla oli lokakuussa aikamoinen varvasvälitulehdus, joten hän on oli siinä vaiheessa pari viikkoa poissa treeneistä. Nyt kaikki on taas kunnossa ja ensimmäiset etsintätreenit sen jälkeen takana jo muutama viikko sitten. Ekasairasloman jälkeinen jälki oli Dino-tanskandoggin tekemä ja se ajettiin loistavasti. Maasto oli kukkulalla kasvavaa melko avointa ruohomaastoa. Sää oli pilvinen, hieman kostea, mutta ei tuullut, joten tämä oli varmasti melko hyvä sää Wilmalle jäljestää. Toinen jälki oli Tapio-dreeverin tekemä.Sse kulki hiekkakentän poikki, jossa oli myös häiriöjälkiä. Wilma oli siinä hieman hämillään alussa, mutta löysi Tapion, kunhan pääsi alkuun. Hyvät treenit. Toivottavasti syksyä riittää vielä ennen lumien tuloa. Tosin taidetaan me lumessakin treenata.

Tanssi kuuluu edelleen ohjelmaan. Pakko olisi nyt alkaa satsaamaan vaikeampiin liikeisiin. Ne on helppo ohittaa ja keskittyä vain niihin helpompiin ja pitää hauskaa.

Trillian on käynyt nyt perjantaisin säännöllisesti hakuryhmässä ja lokakuun loppupuolella alkoivat myös rauniotreenit. Tyttö työskentelee todella hyvin, rohkeasti ja motivoituneesti ikäisekseen sekä hakumetsässä että raunioilla. Tässä muutama kuva Trillianin rauniotyöskentelystä:

Kalle mainitsi tässä yhtenä päivänä ensimmäistä kertaa “pelastusjäljen” aloittamisen Trillianin kanssa. Olin jossakin vaiheessa kuvitellut nappaavani jäljestyksen omaksi lajikseni, mutta jos Kalle tosiaan on aloittamassa sitä Trillianin kanssa, niin mielellään niin. Olisiko se meidän maastolajimme sittenkin viesti… Simoa yritin houkutella viestiparikseni jo kesällä, mutta ei oikein herättänyt vastakaikua…. Vai pitäisikö vaan jättää kaikki maastohommat Kallelle ja itse keskittyä tokoon, tanssiin ja mahdollisesti agilityyn sitten aikanaan – ai niin ja tietysti siihen paimennukseen edes pienimuotoisesti.

Toko on alkanut myös oikein mukavasti. Seuraamisen käännöksetkin alkavat sujua ja pysyä tiiviinä, paikallaan makuuseen ja paikallaan istumiseen rakennetaan nyt kestoa ja niiden lisäksi työnalla ovat eteen luokse tuleminen ja jäävät liikkeet. Toko-hyppyä on vähän esitelty Trillianille myös.

Lelupalkkauskurssilla ollaan nähty edistystä ja kehittymistä erityisesti kanavoinnissa, mikä oli alkusyksystä vielä melko heikkoa, mutta nyt loppusyksystä on mennyt aimo harppauksin eteenpäin. Juuri nyt tosin pidän pientä taukoa leikityksistä, sillä trillianin hampaat vaihtuvat juuri kovaa kyytiä enkä uskalla silloin revitellä kunnolla. Etuhampaat ovat vaihtuneet sekä ylhäällä että alhaalla. Poskihampaita odotellaan. Viime perjantaina käytiin lelupalkkauskurssin kanssa treenaamassa Bauhausissa. Kiitos kuvasta, Joanna!

Myös paimennuksessa oli 3 viikon tauon aikana tapahtunut iso kehitys ja nyt voisi oikeastaan sanoa että Trillian on syttynyt lampaille. 19.11. vietimme päivän 6 koiran kanssa Kaisa Hilskan opissa ja tilanne näytti niin hyvältä, että nyt voi hyvin mielin jäädä talvitauolle siitä lajista. Keväällä jatketaan. Kiitos Joannalle myös näistä seuraavista paimennuskuvista:

Dilbert aloitti pari viikkoa sitten Flyballin tutustumiskurssilla. Tehdään sen verran, mitä Dilbertin jalka kestää. Tutustumiskurssilla ei onneksi vielä tehdä kovin kuormittavia juttuja, joten sen verran voidaan lajiin tutustua mielen virkistykseksi. Dilbertiltä leikattiin muutama viikkoa sitten 4 pientä rasvapattia iholta. Patologin mukaan hyvänlaatuisia kaikki.

Kallella oli ollut puhetta hakuryhmässä että voisi joskus ottaa Dilberttiäkin sinne vaikka Dilbert ei tositoimiin lähdekään. Itsenäisyyspäivänä Dilbert pääsee mukaan koko yön kestävään etsintätapahtumaan Kallen kanssa. Mahtaa poika odottaa sitä.

Syksy on ollut ihanan lämmin ja saa mun puolesta jatkua lämpimänä vaikka koko talven. Lunta en kaipaa yhtään. Jos dilbertiltä kysytään, niin ei kaipaa hänkään. Dilbertin jalkahan on aina paremmassa kunnossa kun ei ole kovaa pakkasta. Pakkasella paikat menevät niin helposti jumiin. Joulun pyhiksi voisi kunta vähän ripauttaa ja mun puolesta sulaa sen jälkeen pois.

Vielä löytyi joitakin julkaisemattomia syksyisiä kuvia ulkoa ja sisältä viimeisten viikkojan ajalta, joten julkaistaanpa ne nyt vielä tässä kootusti:

Kun kaikki lehdet ovat pudonneet puista, seuraavaksi talveakin inhoavan valokuvaajan mieli alkaa jo vaeltaa kohti lumisia talvikuvia. Saas nähdä tuleeko niitä ennen kuin helmikuussa!

Trillian katseli kiinnostuneena puistonpenkin vieressä kasvavan puun oksilla kiipeileviä oravia:

…ja lintuja:

Lintulammelta käveltiin Veritas stadionille, missä oli meneillään jalkapallo-ottelu. Tottistelua jatkettiin huutavan, laulavan ja taputtavan jalkkisfanilauman häiriköidessä taustalla. Tehtiin sivulletuloja, pieniä seuraamispätkiä ja maahanmenoja. Trillian ei ottanut häiriötä äänistä millään tavalla ja teki liikkeitä oikeastaan ihan yhtä hyvin kuin omassa keittiössä, mutta Trilliania siinä vieressä ystävällisesti katseleva mieshenkilö sen sijaan oli aika hyvä häiriö. Trillian suhtautuu kaikkiin ihmisiin samoin kuin Dilbert on aina suhtautunut – PAKKO päästä moikkaamaan. Trillian kuitenkin tyytyy erinomaisesti myös siihen että tulee käskystä viereeni istumaan ja saa siitä palkan. Tänään vapautin moikkaamaan miestä sen jälkeen. Sitten matka jatkui puistonpenkkiposeerauksen kautta patsaspuistoon:

Kotiin tullessa treenattiin autosta poistumista. Kuinka stressaavaa, että ei saa hypätä kuin luvan kanssa – pakko haukotella leveästi:

Toipilaita

Täytyy vielä hieman päivittää muun lauman tilannetta: Wilma on siis aristanut viime päivinä takatassujaan ja eilen saatiin lääkkeet (antibioottia suun kautta ja Vetrimil-rasvaa paikallisesti) varvasvälitulehdukseen. Syksyn on kovin otollista aikaa tälle, sillä tassut kastuvat joka lenkillä ja kestää ennen kuin varpaiden välissä kasvavat karvat ovat taas kuivat. Sitten onkin jo uuden ulkoilun aika. Toivottavasti antibiootit purevat. Huominen tanssi jää tulehduksen vuoksi väliin.

Dilbertkään ei ole huomenna vielä tanssikunnossa, sillä Dilbertkin on toipilas. Perjantaina poistettiin 4 pientä rasvapattia Vettorissa. Yksi reiden takaosasta, 2 kyljestä ja 1 silmän luomesta. Syy poistolle oli että toinen kyljissä iät ja ajat olleista pateista alkoi ärtymään. Ohutneulanäytteen mukaan siinä ei ollut pahanlaatuisia soluja, mutta lääkäri suositteli poistoa, sillä sen jälkeen kun patit alkavat tulehtumaan, ne altistuvat pahanlaatuisille muutoksille. Hyvä siis ottaa pois nyt kun ovat vielä vain hyvänlaatuisia rasvapatteja.

Sennilläkin tanssi jää väliin, sillä neiti aloitti tällä viikolla juoksut ja juoksuisena ei koirakoulun halliin ole asiaa. Näin ollen ainoa, joka voi lähteä huomisiin treeneihin on Pikku-Trillian.

Pentukurssin ja pentupaimennuksen viimeiset kerrat

Tänään Trillian oli pentukurssin viimeisissä treeneissä. Voi että aika menee äkkiää. Nyt se on sitten käyty. Paimennussytyttelykin loppui, Trillianin ja Sennin arkitottiksen alkeet päättyy muistaakseni ensi viikolla. Ja meillä ei ole enää pikkupentua. meillä alkaa olla kovin iso neiti, joka aloittaa ensi viikolla nuorille koirille tarkoitetussa tokossa. Lelupalkkauskurssi jatkuu vielä onneksi, mutta viikko-ohjelma muuttaa muotoansa. Kalle jatkaa Trillianin kanssa hakuryhmässä, jota on takana 2 kertaa.

Kalle-isin vieressä veneessä.

Trillian ja Samu Matti-papan vieressä veneessä Pyhämaan Lyökissä.

Trillian ja syksy

Voi ihanuuksia kun nukkuvat lokoisasti sohvalla. Kallen vierestä näkyy vielä pala Dilberttiä ja Senni nukkui minun takanani. Onneksi on niin iso sohva, että kaikki koirat mahtuvat siihen yhtäaikaa meidän kanssa. Senni rakastaa tuo vihreää pehmokrokotiilia, joka on samalla erinomainen leikki- ja taistelukaveri ja unen tullessa muuttuu helläksi unikaveriksi… “Ich bin Schnappi….” <3

Trillian on nnyt kahtena tiistaina käynyt paimennustunneilla Kaisa Hilskan tilalla Paattisilla. Paimennus on meidän perheelle ihan uusi aluevaltaus, joka vaan oli ihan MUST juttu, kun perheeseen nyt kerrankin tuli paimenkoiranpentu. Trillian on kurssinsa nuorin ja kaikki muut ovat kelpieitä. Siksi – ja uutena lajissa -  on vaikeaa arvoida kuinka Trillian pärjää, mutta kiinnostunut hän on joka tapauksessa lampaista. Ensimmäisellä kerralla työskentelimme pyöreässä aitauksessa kuljettaen lampaita liinassa olevan koiran edellä aitauksen ympäri molempiin suuntiin ja lopputunnista koirat työskentelivät vapaina pienemmässä pyöreässä aitauksessa lampaiden seassa. trillian pääsi välillä ihan fiiliksiinkin jo ja haukahtelikin lampaiden perään rynnätessään, mutta hu-huu, kun lammas kääntyi. Olipas jännittävän eläin =:-o Lopuksi  kuljetettiin lammaslakka laitumelta lampolaan – yksi koira ajoi ja toinen oli jarruna edessä. Välillä vaihdettiin osia.

Toisella kurssikerralla haettiin tasapainopaikkaa lammaslakan takana ja kuljetettiin pellon päästä päähän niin että omistaja oli lampaitten edellä ja kurssikaveri piti liinasta kiinni koiran takana. Lopuksi siirrettiin lampaita lampolaan niin kuin edelliselläkin kerralla.

Tässä vähän Trillianin kuvaterveisiä paimennuksista:

Slurpsis, sitäpä juuri!

Tässä vähän kuvia koirista metsässä ja sisällä – ja sitten ne Trillianin matkalaukkukuvat:

Kuvat kääntyivät ihanasti sepia-sävyyn – kuvankäsittely on ihmeellinen asia – mutta ne ovatkin sitten uuden postauksen paikka.

Kotimatkalla pistäydyimme hallilla sovittamassa Trillianille valjaita. Nyt se tilaus on sitten tehty – Trillianille ja Sennille on tulossa lämpömanttelit talveksi ja Trillianille ja Dilbertille valjaat. Manttelit ovat Hurtan ruskeat:

Valjaat ovat TopCaniksen Sierrat – Trillianille ruskeat ja Dilbertille mustat:

Trillianin kevythäkki on oikeasti Sennille ostettu häkki ja alkaa käydä pian pieneksi, joten Trillian sai samanlaisen isomman. Tämä menee luultavasti aikuisenakin vaan eipä tuo nyt sitten niin kamalaa ole, jos joutuisi vielä astetta isomman ostamaan. Näille näyttää olevan tilausta, kun Wilmakin tykkää lepäillä näissä kotona sisällä. Mutta sinisiä? Missä mielenhäiriössä olen mennyt ostamaan sinisiä? Eihän ne sovi edes sisustukseen! Sininen kierre lähti liikkeelle yksinkertaisesti siitä, että sininen oli niin hyvässä tarjouksessa aikoinaan, että olisi ollut sulaa hulluutta ostaa 5 kertaa kalliimpi versio vierestä vain värin vuoksi. Ja nyt kun oli yksi sininen, niin eihän sen kaveriksi voinut ostaa kuin toisen sinisen, jos vaikka olisivat joskus hallilla rivissä vierekkäin. Tämän tosin ostin kaverilta ja olin onnellinen kun sain samanlaisen kuin toinen.

• Wilman korvat olivat kunnossa, ei sauvan sauvaa, eikä hiivan hiivaa. Halleluja!
• Dilbert sai kartrofen-pistoksen.
• Trillianilla oli ensimmäinen Suomen rokotus. Käytös oli koulun sanallisten arviointien termistöä käyttäen “vaihtelevaa”. Muuten hyvää, mutta miks piti nostaa pödälle ja pitää kiinni???
• Sennillä tyhjennettiin anaalit ja Senni sai allergiatestin tulokset. Niiden mukaan Senni on allerginen seuraaville testissä mukana olleille allergeeneille: Koiranheinä, Raiheinä, Suolaheinä, Domesticus farinae (huonepölypunkki), Domesticus pteronyssimus (toinen huonepölypunkki), Tyrophagus (varastopunkki) ja Acarus siro (jauhopunkki). Varmasti on muitakin. Lääkäri suosittelee huonepölyn vuoksi siedätyshoitoa, mitä nyt harkitaan. Monille on ollut apua. Teollista ruokaa Senni ei voi ikinä syödä varastopunkkiallergian vuoksi. Pitkäaikaisen kortisonin käytön vuoksi Sennin omat kortisoliarvot olivat hieman alhaiset. Viitearvot ovat 10-100. Sennillä 9. Tuotanto saattaa vielä piristyä, kun saadaan hieman enemmän aikaa kulumaan kortisonin lopettamisesta. Ja onneksi oli edes 9. Vähäinen kortisolin määrä aiheuttaa vatsavaivoja ja lihasväsymystä.

Wilman etsintätreenejä ei onneksi ollut tänä iltana, koska olisimme ne joka tapauksessa joutuneet jättämään väliin tämän eläinlääkärikeikan vuoksi. Ensi viikolla sitten.

Tanssin jälkeen meiltä kysyttiin haluammeko jäädä vielä tottikseen, koska ryhmään oli viime hetkellä vapautunut paikkoja. Otin siihen ryhmään Pikku-Trillianin, sillä se oli kuitenkin suurimman osan tanssista nukkunut vain kopassaan yhtä lyhyttä treenisessiota lukuunottamatta. Trillianin kanssa treenattiin näitä meillä työn alla olevia liikkeitä: perusasentoja, istumista (myös kestoa), maahanmenoa, seuraamista ja muutamia tuttuja tanssiliikkeitä (pyörimisiä, pujottelua, läpimenoja, jne.)

Saalispalkkausnurkka

Eilen illalla oltiin Trillianin kanssa saalispalkkauskurssilla. Asiat olivat edistyneet 2 viikon aikana ja nyt ollaan siinä vaiheessa että otetaan viettipanta käyttöön. Eli treenipanta kaulaan aina saalisleikin alkaessa ja pois, kun leikki loppuu, jolloin pannasta tulee Trillianille toivottavasti jo sinänsä signaali, joka nostaa Trillinin korkeampaan viettiin. Kotiläksyksi saatiin päivittäiset lyhyet leikityssessiot, joissa n 4 kierrosta perättäin, irrotuskäskys opettelua joka toisella kierroksella ja joka toisella saa voittaa lelun itselleen. Treenipanta otetaan myös käyttöön nyt. Samoin aletaan vahvistaa lelun palauttamista.

Sennin ja Trillianin arkitottiksessa aiheena arkiseuraaminen ja löysällä remmillä kulkeminen. Jälkimmäistä treenattiin siten, että eteen laitettiin joku houkutin ja kuljettiin kytkettynä sitä kohti. Aina kun remmi kiristyi käännyttiin tulosuuntaan takaisin päin. Ainoastaan kun remmi oli löysällä sai edetä houkutuksen luokse.

Kukahan oli lisännyt tälle päivälle kalenteriin paimennuksen? No onneksi hätä ei ollut tämän näköinen, vaikka Trillianin kurssi alkaakin oikeasti vasta ensi viikolla, niin saimme seurata toisen ryhmän työskentelyä lampolassa missä koirat siirtelivät lampaita karsinasta toiseen ja Trillian sai siten pehmeän laskun ensi viikolla alkavaa kurssia silmällä pitäen. Alla olevat lampola-kuvat eivät ole tasoltaan häävejä, mutta kohtuullisia puhelimen kuviksi ilman salamaa hämärässä lampolassa, joten olkoon muistona täällä.

Tässä vielä muutama kuva Trillianista Kaisan pellon reunalla:

Kuvaterveisiä tämän päivän reissulta – videokin tulee kunhan ehdin editoimaan.

Lopulta meillä oli autossa niin väsy pikkukoira, ettei pääkään noussut.

Järjestelin kesän videoita ja löysin pätkän, jossa Senni on sylissäni. Nämä kuvat ovat videosta kuvakaappauksella otettuja. Ihana Senni! Videon on kuvannut Gabris Bergvall, jolle suurkiitos taidokkaasta kuvaamisesta Myös nämä Simon ja Sennin kuvat löytyivät samalta videolta:

Trillian treenaa ja leikkii

Trillian tanssii – pujottelee, syömii jalkojen alta, ja nousee jalkaa vasten seisomaan.

Trillian leikkii fleecestä punotulla pentulelulla, joka on hänen suosikkinsa, koska pienet naskalihampaat uppoavat siihen hyvin.

Wilma nauttii tanssista

Wilman takajaloilla tanssi ja ympäri pyörähdys.

…vauhtia ja hyppy käden yli.

Trillianin ja Wilman ensimmäinen kunnon leikkihetki

Ja kiitos seurasta ihana Dex…

Senni ja Trillian katselemassa lehmiä Simon kanssa Kuralan kylämäessä torstaina koirakoulun jälkeen.

Koirakoulun jälkeen torstai-iltana koko koiralauma ulkoili hämärtyvässä Kuralan Kylämäessä – taas. Tästä alkaa tulla tapa. Seuraavan kerran täytyy etsiä joku muu eläinpaikka. Koirakoulusta päin tullessa ensin Trillian ja Senni pääsivät äidin ja Simon kanssa kierrokselle ja sen jälkeen ajoin kotiin ja vaihdoin koiria ja poikaa. Simo jäi Trillianin ja Sennin seuraksi kotiin ja itse nappasin kyytiini Samun, Dilbertin ja Wilman ja aloimme takaisin Kuralaan. Valokuvien kannalta harmittavasti ilta jo alkoi hämärtää toisella kierroksella, mutta muussa mielessä molemmat kierrokset olivat oikein onnistuneita.

Kalle on alkanut treenaamaan Trillianin kanssa pillistä luoksetuloa ja toimii superhyvin! Itse keskityn tällä viikolla koirien kanssa tanssiin sillä ensi lauantaina on koirakoulun epäviralliset tanssikisat

Auringonkukan alla myös Trillianin seurana kaupungilla ollut Dex:

Vaikka Trillianin totuttaminen erilaisiin paikkoihin oli tällä retkellä pääasia, niin vähän turistikuviakin oli pakko ottaa, kun oli niin kaunis päivä ja löytyi hauskoja kuvakulmia ja yksityiskohtia:

Vasikoiden aitaukseen oli pakko ihan laittaa pää sisäpuolelle, ne olivat ihania ja pieniä, paljon pienempiä kuin lehmät. Paljon sopivampia pienen karjistytön nuuskutettaviksi.

Kanatarhan luona Trillian näytti ihan ketulta kanatarhassa, eikä kana-aitauksen äärellä edes jänskättänyt kuin ihan alussa, mistä ehdin nappaamaan kuvan, kun Trillian lähestyy häkkiä matalana:

Trillian kiittää seurasta Dexiä, otetaan uusiksi!

Tänne aijon tuoda ihan lähiaikoina koko koiralaumamme ja kävelen nämä polut yksitellen jokaisen kanssa Pikku-Senniä myöten nähdäkseni miten kukin heistä suhtautuu eläimiin. Fantastinen paikka nähdä läheltä lehmiä ja kanoja. Kuinka en ole hoksannut aikaisemmin!!?

Tämän illan ympäristöharjoitteluretki suuntautui ensin Kuralan kylämäen liepeille, missä vinkin mukaan oleilee lehmiä hyvin lähellä ohi kulkevaa polkua. Trillian on täysin ja totaalisesti peloton ja ihmisiä kohtaan supersosiaalinen, rakastaa meillä kotona kissoja ja nyt muut koiratkin ovat jo kaikki tosi kiinnostavia. Hän on hyvällä tavalla välinpitämätön kaikkeen mikä liittyy koviin ääniin, rämiseviin koneisiin, lentokoneisiin, pärrääviin ajoneuvoihin, räjähdyksiin, ilotulituksiin, suhinoihin, erilaisiin joidenkin koirien epämiellyttävänä kokemiin alustoihin kuten ritilöihin, jne. kaikki tämä on tosi arvokasta tulevalle pelastuskoiralle. Sen sijaan muut eläinlajit näyttävät hieman arveluttavan Trilliania. Niin nyös nämä lehmät. Tämä oli varmaan ainoa pienen pieni hetki, kun Trillian näytti näin reippaalta aitauksen lähellä. Suurimman osan ajasta Trillianista näki, että hän olisi ollut mieluummin muualla. Nyt siis sosiaalistamisen painopiste siirtyy alueisiin, missä näitä kummallisia ja arveluttavia otuksia pääsee katsomaan melko läheltä. Joku päivä voisin ottaa hänet mukaani ja mennä tämän samaisen laitumen viereen istumaan ja lukemaan kirjaa kunnes Trillian on siinä täysin ok. Huomenna kuitenkin koiraseurassa lenkille samaan paikkaan. Kuralan reissulla olivat tänään mukana kaikki koirat, mutta en uskaltanut ottaa muita aitauksen lähelle, sillä jos joku niistä olisi pelännyt lehmiä, niin Trillian olisi saanut huonon mallin ja se olisi vahvistanut Trillianin pientä epäluuloa. Lenkillä Kuralan maastoissa olivat kyllä kaikki, mutta poikkesin aitauksen laidalle katselemaan vain Trillianin kanssa.

Samalla reissulla illan jo pimennyttyä ajoimme Turun lentokentälle katselemaan laskeutuvaa ja lähtevää lentoa ja kuuntelemaan lentokentän suhinoita ja jylinöitä. Dilbert sai olla mukana siellä, koska hänet tiedämme takuuvarmasti neutraaliksi lentokoneiden suhteen. Trilliankaan ei reagoinut millään tavalla nousevaan eikä laskeutuvaan koneeseen, ei tietenkään myöskään Dilbert.

Läksyksi Trillian sai  leikki-innon vahvistamista päivittäisillä minuutin-parin mittaisilla leikkituokioilla maksimissaan kolmen leikkikierroksen sarjoissa, joissa viimeinen päättyy rauhavaiheeseen, jossa Trillian voitettuaan lelun, pitää sitä suussaan ja pudottaa sen lopulta itse pois suusta samalla kun minä pidän sitä rauhallisesti pannasta kiinni paikoillaan. Lisäksi kokeillaan erilaisia repimiseen soveltuvia leluja, joista ensi kertaan mennessä viimeistään pitäisi valikoitua 1-3 suosikkilelua. Ostoslistalla on Trillianille viettipannaksi sopiva panta, joka tulee aluksi leikkipannaksi ja sitä käytetään vain niiden muutaman minuutin leikkirupeamien aikan, kun vietti on korkeimmillaan ja myöhemmin sitä käytetään tottispantana, jolloin pantaan yhdistynyt leikkimielentila ja korkea vietti siirtyvät tottikseen. Dilbertillähän oli tällainen panta käytössä aikoinaan ja sittemmin tottispanta, joka auttoi huomattavasti Dilberttiä keskittymään työhön, kun tiesi täsmälleen milloin olla töissä ja milloin vapaalla.

Kuvia ei valitettavasti ole tarjolla, sillä siihen aikaan illasta on jo pimeää ja lisäksi satoi kaatamalla. No can do. Ehkä ensi viikolta, kun ollaan hallissa. Tämän postauksen yhteydessä esiintyvä kuva on otettu viime tiistaina meidän omalla pihalla.

Ricon, Carlan ja alman luona. Mainittakoon tässä yhteydessä että Trillin kävi myös moikkaamassa Ricoa, Carlaa ja Almaa pikaisesti heidän kotinsa pihalla. Rico oli Trillinin mielestä ihan hauska tuttavuus, Almaa olisi ollut hauska saada leikkimään, mutta kun ei se oikein lähtenyt, mutta Carla! Se vasta kummallinen otus oli! Trillinin pitä ensin käydä selän takaa asti hakemassa rohkeutta. Pikkuisen ensimmäinen tapaaminen vinttikoiran kanssa, joka tietenkin on ihan erinäköinen kuin muut Trillianin tähän asti näkemät koirat.

Hieno pieni Senni ylitti itsensä pysymällä toimintakykyisenä kun ympärillä oli niin paljon haukkumista ja riehuvia koiria. Hieman kyllä jänskätti alussa.

Trillian toimi ihan sairaan hyvin kaikessa mitä tehtiin. Hieno pieni pentu! Aloitimme leikkimällä koiran kanssa ilman lelua ja ilman namia. Arvatkaa vaan missä se roikkui, kun ei ollut lelua – MUN RANTEESSA! Seuraavassa harjoituksessa onneksi saatiin ottaa lelu messiin ja sitä seuraavassa leikitetiin namun kanssa. Trillian leikkii ihan älyttömän hyvin ja selkeästi vietikkäämmin lelun kuin namun kanssa, mutta namunkin kanssa hän oli reipas ja tomera. Lopuksi tehtiin seuraamista 1+ askeleen pätkiä imuttamalla namun kanssa.  Trillian teki muutamia askeleita kerrallaan, koska me ollaan tehty tätä ennenkin. Trillian ei paineistunut muista koirista, eikä myöskään yrittänyt niiden luokse, vaan keskittyi hienosti ohjaajaan niin kauan kuin sillä oli tarjota tekemistä.

Leikkiminen omistajan kanssa ei ole Sennin vahvimpia puolia, eikä ylipäätään leikkiminen, vaikka Senni onkin nyt rohkaistunut leikkimään Trillianin kanssa. Leluleikit eivät paljoa kiinnostaneet, mutta namuleikit hänen kanssa onnistuvat kohtuullisesti. Sen sijaan Senni seurasi kivasti namun perässä ja on maailman söpöin Senni, kun hakee katsekontaktia saadakseen namun

Myöhemmin tänään 10-viikkoissynttäreitä juhlitaan pentukoulun merkeissä, mutta tässä muutama kuva iltapäivältä puutarhastamme – Senni ei halunnut osallistua vaan jäi mieluummin nukkumaan sänkyyn. Niin tyypillistä. No, se oli käynyt Samun kanssa pissalla kun Samu tuli koulusta, joten en pakottanut. Sillä on ollut joka tapauksessa aktiivinen iltapäivä Trillianin kanssa leikkien.

Pentukoulussa

Tänään olisi ollut Kallen ja Trillianin penturyhmä, mutta koska Kalle oli kuumeessa, Hanne ohjasi Trilliania. Aiheina oli tänään luoksepäästävyys, luoksetulo ihmiskuhaa pitkin, murinan merkitys ja ei-sana sekä kontaktikävely. Trillian oli hieno pieni koira ja teki kaiken tosi kivasti. Hän ei myöskään haukkunut eikä vikissyt, mitä aika monet muut tekivät. Trillian oli saanut muiden koirien suhteen aika paljon rohkeutta sitten viime viikon ja nyt olisi mennyt suin päin tutustumaan. yritän nyt pitää tämän koiran niin, ettei opi treeneissä menemään muita moikkailemaan, joten en päästänyt.

Kooste huonolaatuisia kuvista, ei ollut salamaa mukana. Kuvien aiheena on kieltäminen. Lautanen on omistajan ja siihen ei kosketa. Murr! Kunhan koira tajuaa että lautanen on kielletty, niin palkka tulee omistajan kädestä.

Iiks, nyt Hanne on kloonannut itsensä ja heitä on kaksi ja toista yritetään syödä!!!

Polun varrella Pomponrahkalla istui pariskunta ja Trillianin nähdessään nainen sanoi: “Jo on merkillisen näköinen otus!” Meidän dingon jälkeläinen

Ilotulitus

Illalla olimme katsomassa ilotulitusta Turun keskustassa. Dilbert oli Trillianin tukena. Jos Trillianille ei olisi tehty Baer-kuulotestejä, olisin hyvällä syyllä voinut kuvitella että Trillian on kuuro. Ensimmäisen raketin räjähtäessä korvat liikahti sentin ja Trillian vilkaisi ympärilleen, mutta sen jälkeen söi ahnaasti häntä pystyssä namuja kädestäni vuorotellen Dilbertin kanssa, eikä enää korviaan lotkauttanut ilotulituksen äänille eikä valoille. Hieno pieni pentu!

Trillianilla myös vasemmankin silmän ympärille nouseva maski alkaa vahvistua alareunasta niin että se näkyy kunnolla kuvissakin. Itse menin ihan lankaan aluksi ja luulin kyynelnesteen tekevän värjäytymiä, mutta kun väri alkoi voimistua ja kaartua silmän alareunaan puolikaarelle ja toisaalta levitä yläpuolelle myös oikealla puolella tajusin että meidän maskiton vaalea karjiksemme on kovaa kyytiä tulossa maskilliseksi punaiseksi karjikseksi. Karjiksethan voivat kehittää väriläiskiä tummuvat vielä hyvin pitkäänkin. Trillianin isän omistaja sanoi, että Trillianin isä tummuu vielä 9-vuotiaanakin koko ajan. Saa nähdä minkänäköinen tyttö tästä tulee, kun aikuistuu – todennäköisesti punaruskea syvempi väri leviää kasvojen alueella silmien ympärille ajan mittaan. Nyt näyttää hauskalta ja persoonalliselta.

Trillian rakastaa leikkimistä ja leluja missä vaan muodossa. Aina jotakin suussa ja repimässä.

Wilman kanssa synkkaa hyvin. Wilma on lähes adoptoinut Trillianin siinä mielessä että asettuu tarkkailemaan pennun touhuja ja suhtautuu hieman suojelevasti. Välillä leikitään, mutta ihan niin wilma ei antaudu leikkiin kuin esim. Senni.

Dilbert kestää trillianin kahjoilua paremmin ja paremmin – välillä piiloon marjapensaan taakse, ettei pikkuinen koko ajan ole kärttämässä Dilbertin lelua.

Niin, mihinkäs se lelu menikään. Onko Dilbert piilottanut sen marjapensaaseen???

Niin, Dilbert saa kestää näiden pienten päähänpistoja välillä enemmänkin. Tässäkin Senni näyttää Dilbertille kieltä: “Lällällää!”

Mutta se kielen näyttäminen annettakoon Sennille anteeksi, koska Senni on niin ihana

Vauhtia vauhtia…

“Tomera”

Isi tulee kotiin, nyt tuli kiire!!!

Illalla olimme kaupungilla sosiaalistamassa Trilliania. Ensin touhusin Lidlin parkkiksella kun Kalle kävi kaupassa ja löysimme auton, jossa koira haukkuu. Tottisteltiin sen auton läheisyydessä jonkin aikaan. Rohkeus, into ja keskittyminen kasvoivat/palautuivat kun aikaa kului ja trillian tottui haukkumiseen, vaikka ensin Trillian vilkuili autoss ahaukkuvaa koiraa. Kävimme myös ihailemassa vilkasliikenteistä autotietä. Trillian keskittyi hyvin autojen vilinässä. Kävelykadulla ihmeteltiin vielä hetki iltaelämää. Siellä Trillian oli täysin ok, paljon uusia hajuja ja valoja ja niitä katseltiin, mutta usein tervehtimisetäisyydeltä ohikulkeva ihminen sai aikaan riemullisen tervehtimishalun. Kotiin videovuokraamon kautta. Trillian nukkui autossa ja keräsi nokosista virtaa. Videovuokraamossa oli tarjolla rapsutuksia, niin kun helposti pikkukoirien kanssa käy.

Eilen soittelin koirille tietsikalta ampumis- ja räjähdysääniä  – ei reaktioa. Kalle oli kokeillut aamupäivällä aitoa ampumista tontin toisella reunalla kun Simo oli leikkinyt koirien kanssa alapihalla. Ei reaktiota siihenkään.

Hurja kuinka iso hevonen ja jännittäviä lampaita!

Pellolla Trillian sai paimentaa ihanan Ninjan kanssa lampaita:

Se oli kyllä ihan hurjan jännää, joten välillä oli pakko kiivetä vähän…

Tai mennä vähäksi aikaa selän taakse…

Voi että Ninja oli taitava, Trillian vähän yritti hetken matkiakin taitavaa paimenta.