Metsäretkellä ja Gagguissa kahvilla

Ihana lämmin päivä. Suuntasimme aamutoimista selvittyämme Pomponrahkan maisemiin Trillianin ja Mannan kanssa. Tuttu metsälampi puolessa välissä reittiä houkuttelin kokeneen uimarin uimaan, mutta pikkutaapero tyytyi kahlaamaan rantavedessä. Manna pääsi vähän väliä syliin matkustamaan ettei tule liikaa askeleita pienille tassuille.

IMG_6314 IMG_6325 IMG_6351 IMG_6363 IMG_6405 IMG_6534 IMG_6595 IMG_6613 IMG_6784 IMG_6835 IMG_6883

IMG_6267

Illalla tapasimme Marjon Gaggui-kahvilassa Turun keskustassa. Gaggui on toinen Turussa sijaitsevista kahdesta kahvilasta, johon saa ottaa koiran mukaan sisälle. Muutenkin paikka on viihtyisä ja tuotteet hyviä. Manna oli aamuisesta metsäkokemuksesta niin väsynyt, että nukkui suurimman osan ajasta kahvilla, mutta ehti hurmata Marjon silti.

IMG_6976 IMG_7021IMG_6989IMG_7031IMG_7028IMG_7043IMG_7051IMG_7060

Manna aloitti eskarin ja ihastutti raamiksessa

Päivä alkoi ystävien vierailulla. Annastiina ja Milana poikkesivat Mannaa katsomaan ja vietimme mukavan herkkuhetken puutarhassa.

IMG_5995 IMG_6004

Niin se sitten tuli hyvin nopeasti sekin päivä kun Manna aloitti eskarin 7 muun pennun kanssa, joista 2 oli Mannan omia sisaruksia. Jälleennäkemisen riemua, sisarusrakkautta vai väsyneenä kinastelua, päätä sinä! Nimittäin tämä kuvasarja ei kaipaa muuta kuin puhekuplat. Voit ehdottaa vuorosanoja:

leikkikoulusarja_pieni

IMG_6051 IMG_6086

Kotilaumassa Manna ja Trillian ovat löytäneet toisensa. Manna haastaa koko ajan leikkiin ja nukahtaa Trillianin vatsan päälle.

IMG_5864

Leikkikoulun jälkeen Manna nukahti sopivasti, niin pystyin osallistumaan hänen kanssaan kesäraamikseen. Epäilen, että aika monen huomio kylläkin kiinnittyi Mannaan ja siihen koska tämä suloinen koiravauva herää. Itselläni meni ainakin kaikki muu tällä kerralla ohitse. Mikä tehokas katseenvangitsija.

Myöhemmin illalla mummu ja pappa kävivät tuomassa Mannalle uuden lelun. Se hyväksyttiin…

IMG_6172

Päivä 3 – hampaat löytyy, ripari tsekattu!

Viime yö meni paremmin kuin edellinen. Saimme hivutettua rytmiä vähän taaksepäin. Viimeinen iltaruoka syötiin kahdentoista jälkeen ja yhden kieppeillä olimme unessa. Manna herätti pissalle viiden aikoihin, minkä jälkeen tottakai taas olisi halunnut jäädä hereille ja vikisi kyllä jonkunkin aikaa ennen kuin nukahti uudelleen. Lopulta nousimme ylös yhdeksältä. Yritetään saada parilla tunnilla saisimme rytmiä taaksepäin tulevien parin viikon aikana, niin se olisi oikein passeli.
Senni alkaa varovasti lämmetä Mannalle. Kävi jo haistelemassa Mannaa oma-aloitteisesti, mutta väistyi sen jälkeen takavasemmalle. Olin näkevinäni eilen illalla vastaavan tilanteen. Tosin välillä edelleen murahtaa Mannan lähestyessä. Ja pallohullu Trillian, joka haluaa aina kaikki pallot vain itselleen, on pari kertaa tuonut Mannalle pallon ja laskenut sen ihan Mannan eteen ja jäänyt odottamaan, mitä pentu pallon kanssa tekee. Liekö toiveissa leikkikaveri palloleikkeihin?
IMG_5570 IMG_5565 IMG_5530 IMG_5525 
Manna juoksee tällä hetkellä eniten Trillianin perässä ja leikkihalut ovat suuret. Valvotusti tytöt voivat vähän puuhastella, mutta kokoero on vielä pitkään niin valtava, että täytyy olla varovainen. Muillekin koirille Manna heiluttaa häntää ja kulkee ihan luontevasti niiden joukossa. Ainoastaan kun Dilbertin komea vahtihaukku kajahtaa ihan lähellä, on aika etsiä viideksi sekunniksi joku suojaisa paikka tai tulla ihmisen jalkojen väliin turvaan. Illalla Manna läpsi Kallen sylistä Dilberttiä kahdella tassulla ihan kuin katsoakseen tapahtuuko mitään. Dilbertinkin vieressä Manna kävi jo kokeilemassa voiko siinä levähtää hetken ja hyvin meni.
IMG_5691
Riparilla
Illalla kävimme vierailuillassa riparilla, jossa Simo on isosena. Manna oli tottakai huomion keskipiste. Riparilaiset, isoset ja äidit olivat lumoutuneita… Simo opasti hyvin mm. sen kuinka pentua nostetaan oikeaoppisesti. Trillian nukkui ohjelman ajan, säpsähti hereille aplodien aikana hölmistyneen ilmeen kanssa: ”Mitä nyt tapahtuu?” Tosi hyvää sosiaalistamista.
IMG_5740 IMG_5765 IMG_5775 IMG_5704
 IMG_5723 IMG_5717
Illalla oli ihan mahdottomat iltavillit. Tää tyttö ei jää yhtään energiatasossa jälkeen siitä millaisia ovat olleet karjis ja villi rotikkapentu, joilla tietysti puruvoima ym. on jalostettu ihan toisenlaisiksi, mutta Manna on rämäpää ja nopea ja iskee ihan sumeilematta kiinni akillesjänteeseen kun siltä tuntuu. Muriseekin tosi hienosti vetoleikeissä! Aivan fantastinen pentu!

Päivä 2

Mannan 2. päivä kotona alkoi vierailulla Heinänokan leirikeskuksessa, missä Simo on isosena riparilla. Huomion keskipisteenä oleminen on mitä ilmeisimmin oikein mukavaa. Simo ei olisi tainnut haluat jäädä leirille – tai antaa Mannaa kotiin.

Iltapäivällä tulivat Samun kaverit Niklas ja Gabris. Niklaksen kenkä oli päivän paras.

Illalla vierailtiin vielä Saima-mummin luona, missä Manna löysi sisäisen murinansa ja taisteli mahtavasti hihnasta, jonka halusi.

Olemme myös naksutelleet vähän tänään. Ja illalla aloittelimme hieman maahanmeno-treeniä. Nyt kello on 01.00 ja Manna riehuu vailla unen häiventäkään. Taitaa jäädä nämäkin unet vajaiksi.

IMG_5372 IMG_5379  IMG_5308 IMG_5320 IMG_4565 IMG_4608 IMG_4648 IMG_4669 IMG_4894 IMG_4909 IMG_4949 IMG_5008 IMG_5157 IMG_5257 IMG_5285 IMG_5308 IMG_5320

IMG_5437

Manna saapui kotiin

Reipas, iloinen ja utelias Manna on tullut vihdoin kotiin. Matka ei ollut pitkä, kokonaista 9 km, joten se taittui sylissä maisemia ihmetellen – ja vinkuen tosin myös. Kotipihalla meni jo leikiksi, joka päättyi uneen nurmikolle.

Muu lauma on ottanut Mannan ihan mukavasti vastaan. Senni ei ole kiinnostunut, meni haukkumaan ohi kulkevia autoja, Dilbert heiluttaa häntää ja haluaisi tökkiä Mannaa kuonollaan ja Trillian mielellään leikkisi, mutta Manna on siihen vähän pieni.

Tässä muutamia kuvia Mannan ensimmäisestä leikkihetkestä kotona:

IMG_4253 IMG_4221 IMG_4220 IMG_4299 IMG_4333 IMG_4416

Ensimmäisellä pienellä runsaan 5 minuutin iltalenkillä ehdimme tänään myös jo tänä iltana käymään. Valjaat eivät näemmä kuulu Mannan suosikkivarusteisiin. Ensin hän luuli valjaita leluksi ja roikkui jokaisessa liikkuvassa osassa kiinni ja voi hyvänen aika mikä valitus alkoi sen jälkeen valjaat napsautettiin kiinni! Näköjään kun Manna prostestoi, hän tekee sen vinkumalla. Manna lähettää terveisiä valjastehtaille, että tehkää hyvät ihmiset meille valjaita, jotka irtoavat piehtaroimalla!

Mannalla on aivan upea luoksetulo, joka tehostuu kun itse pinkaisee karkuun samalla kun kutsuu. Ja Pikku-Manna osaa noutaa palloa! ❤ Olen rakastunut tähän pieneen olentoon.

Kolme yötä ”jouluun” on…

Eilen järjestin eläintarvikekaapin ja kaivoin esille Wilmalta jääneet tanssipannat ja naksuttimet ja tirautin muutamat itkut muistojen äärellä. Toivottavasti Wilma tietää tehneensä meihin niin suuren vaikutuksen elämällään, että hänen ansiostaan kolmen yön kuluttua perheeseemme ja laumaamme liittyy Punahongan Ilo Orleans eli ”Manna”.

panorama2

Mannan äiti Tatsi, jonka kanssa Manna yläpuolella olevassa kuvassa on, on supersosiaalinen ilopilleri, jollaista toivoisin Mannastakin. Manna osoitti pentutestissä vahvasti haluaan yhteistyöhön ihmisen kanssa mm. kantamalla pallon pentutestaajalle kolme peräkkäistä kertaa ilman että kukaan olisi hänelle noutoa opettanut. Kasvattaja oli myös aloittanut naksutintreeniä pentujen kanssa, mikä oli ollut Mannalle hyvin mieluisaa yhdessäoloa.

Nyt jään siis tänne kiillottelemaan naksuttimiani ja odottelemaan uutta perheenjäsentä. Tervetuloa kotiin sunnuntaina Manna. ❤

Mannan kasvattajan blogia voi seurata osoitteessa: punahongan.blogspot.fi

Uusi aamu

Blogi parhaista ystävistäni on ollut tauolla pari vuotta. Tuli vaihe kun elettiin Wilman sairauden kanssa loppuaikoja. Millään muulla ei ollut merkitystä kuin saada olla läsnä, istua yhdessä, pitää tassusta kiinni, tallettaa yhteisiä hetkiä sydämeen. Blogit jäi, treenitkin. Oltiin vaan – omaishoidettava ja omaishoitaja(t). Vajaa vuosi sitten loppukesällä Wilman aika loppui tylysti. Yksi sivu elämässä kirjoitettiin valmiiksi ja sivu kääntyi, jäi odottamaan tyhjänä. …niin monet kerrat Wilma odotti uskollisesti minua portilla kun tulin töistä, vaikka muu perhe oli kotona. Nyt Wilma odottaa minua Taivaan portilla, sanoi hyvä ystäväni, mutta Taivaassa on portillakin hauskaa.

Kolme rakasta hännän heiluttajaa touhuavat ja ihastuttavat tässä edelleen, mutta yksi paikka on tyhjä. Vielä talvella tuntui siltä että ei ainakaan welshiä tähän, koska suru oli vielä niin pinnalla ja saman rotuinen koira muistuttaisi niin paljon Wilmasta. Kevään mittaan aloin leikittelemään ajatuksella että en ehkä sittenkään halua elää ilman welshi-tyttöä ja sitten kaikki loksahti paikoilleen ihan yhtäkkiä.

Valon kajastus tunnelin päässä. Odotus, uuden sarastus, ”uusi aamu”. Kipristelen ajatuksen kanssa kerronko vielä enempää, mutta ainakin blogin voin jo herättää henkiin.